lauantai 29. lokakuuta 2016

Tädin luona 3/6 - portaikko

Muistatte varmaan tämän näkymän?

Portaikkoon oli kerätty kaikenlaista, leluja, pulloja ja tauluja. Kattolevyssä oli kosteutta, kaide likainen ja yleisilme siivoton. Näistä esineistä talteen jätettiin vain nalle ja Laatokan kartta.
Aulahuoneeseen johtava ovi ei mahtunut avautumaan ja taakse jäänyt vinttikomero jäi käyttämättömäksi.
Portaikon siistiminen oli helppo homma. Säilytettävää tavaraa ei ollut paljoa, joten kaikki oli vain lajiteltava kierrätykseen. Portaikon osalta maalausprojekti olisi ollut mahdollinen, mutta mielestäni tarpeeton. Valkoinen lautaseinä olisi ollut korkeassa tilassa vaikea toteuttaa itse. Täti oli suunnitellut nitovansa pitsiä kattopaneeliin, ettei vuotokohdat näkyisi. En suostunut siihen ollenkaan, sillä pitsi keräisi pölyä ja ötököitä ja näinollen olisi mahdotonta pitää puhtaana. Taas hetken tuijottelun jälkeen kerroin tädille suunnitelman: kaikki tavara portaikosta pois ja kaide lakataan tumman ruskeaksi. Kun yleisilme on hillitty, ei pienet vuotokohdat näytä katossa ollenkaan niin pahalle kuin nyt.

Kaiteen pinnassa oli lakkaa tai muuta käsittelyainetta, joten sävytetty lakka oli helpoin vaihtoehto käsitellä kaide. Ilman hiontaa on lakkaa mahdollista levittää lakan päälle ja saada siisti lopputulos. Sävytetty lakka oli ylijäämää äidin projekteista.

Mielestäni tyhjennetyn portaikon epäsiistein elementti oli puun värinen vaalea kaide. Pinta oli jo tummunut ja vaaleus pomppasi tummasta seinästä häiritsevästi esiin. Kaide näytti liian uudeltaa vanhaa hirttä vasten.

Halusin häivyttää kaiteen ympäröiviin sävyihin.
Lakkausprojekti ei kestänyt tuntiakaan ja portaikon ilme muuttui halutusti.

Yksi käsittelykerros tuman ruskeaksi sävytetyllä lakalla riitti saavuttamaan hirsiseinän sävyn.
Kaide näyttää uudelta ympäröivässä tilassa, mutta ei enää kiinnitä negatiivista huomiota. Katon läiskät ovat nyt väistämätön epäkohta, mutta siistissä yleisilmeessä ei huomio kiinnity niihin juuri lainkaan.
Portaikon muutokseen olin itse tyytyväinen. Täti totesi ratkaisun myös hyväksi. Portaikossa ei vietetä aikaa. Sen läpi kuljetaan nopeasti ja kulku on oltava ahtaassa ja kapeassa tilassa vaivatonta. Portaikkoa oli turha koristaa pitsillä tai muulla tavaralla, koska ei niitä kukaan ehdi katsoa kuitenkaan. Tässä tapauksessa toteutui tuttu lausahdus, vähemmän on enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti